Ahaah, kannattaa olla taas nero. Tai ainakin hyvä surffaamaan. Netissä siis.

Memoryn musiikkivideo tuli ja pelasti päiväni. Sai samalla kyynelkanavatkin auki, kun vollotti Avrilin biisin Slipped awayn mukana ja katseli kuvia Lilysta ja Jamesista ja kaikista... Aivan, olen kamala nyyhkyttelijä. Mutta minkä sille voi, kun elämä on katalaa? (ficeissä siis...)

Hmph. Kokeisiin lukemsita koko loppu päivä. Ja pitäisi vielä kirjoittaa omaa ficciäkin! Miksei mulla voi olla ajankääntäjää? Tai vähintäänkin ajanpysäytintä? *muitsee jotain hitaista keksijöistä ja mutristelee suutaan*

Eli, päivä on ollut kaiken kaikkiaan hyvä. Pientä kärhämää vanhempien kanssa, pikkuveljen puolustusta, poraamista, syömistä, sorsien katselua, ja tietysti nopea pakolammelta heti kun ne lintuinfluenssan levittäjät tulivat lähemmäs... Ja jäätelöää... Tokihan S-market on ihan tyhjä kauppa, en löytänyt sieltä edes tusseja kun olisin niitä tarvinnut... Ja tästä tuli taas tosi selkeetä.^^

Muistio itselleni:
Mä en tunne sua enää. Sä olet omituinen. Kaikki on sulle pelkkää leikkiä. Herää unelmistas. Tää ei oo enää mikään piiri pieni pyörii. Tää on elämää.