Jei. Joksu minut tänne sätti kirjoittamaan. Ihan nolottaa, kun ajattelee, mitä minä olen tuonne joskus kirjoittanut. Ja hän on lukenut ne.

No, mutta jotain piristävää vaihteeksi.
Ensinnäkin, koulu on melkein finito. Muutama päivä enää, ja sitä sietää jo juhlia.
Toiseksi, kokeet ovat ohitse. Luojan kiitos. Tämän puolen vuoden saldo: Kolme 9½, loput kymppejä ja kymppi miikkoja. Ihan hyvin. :) No joo, mutta kovillehan se otti. Vai mistä luulette angstipurkauksieni johtuneen? *virn* Elämä on.

No joo. Kirjoitus sujuu taas joten kuten, kuuntelen musiikkia joka itkettää koko ajan, mikä on minusta ihanaa. Olen vähän tunteellisella päällä. Eipä kai se mikään ihmekään ole. Moni asia on muuttunut.

Mutta vaikka FFX onkin olemassa, eivät pahat asiat silti viitsi jättää minua kokonaan. Nyt, kun kokeet ovat ohitse, minua alkaa stressata, ja yöuniani häiritä, jokin yhtä typerä kuin roolipeli. Voi herranenaika, millainen typerys pitää olla, että menee osallistumaan sellaiseen Ja saa vielä tärkeän roolin. Elämä jaksaa potkia päähän.
Sitten on tietysti rakas Angel. Hän tuntui kovin etäiseltä tänään. Minua mietityttää, että onko hän kunnossa. Tai ehkä minä olin se etäinen. Mutta jostain syytä... puhe jäi lyhyen. Se oli pelkkää jäykkää kohteliasuutta. Hyytävä tunnelma jäi jälkeen.
Ynf.

Onko kukaan koskaan miettinyt, että sanat "I love you", eivät aina olekaan hyvä asia. Minusta ne ovat suorastaan asia, jota pitää kammota.
Kolme sanaa, joilla on suuri merkitys, minä rakastan sinua. No joo, kaikki ajattelevat, että ne ovat hyvä asia. Kyllähän ne merkitsevät paljon, ei niitä lausuta, ellei merkitystä todella tarkoita.
Mutta niin. Minulla on vain traumoja noista sanoista. Uskokaa pois.
Mitä ihmettä onkaan tapahtunut, kun nuo kolme sanaa on lausuttu?
Yuna lausuu ne Tidukselle, eikä aikaakaan, kun poika hyppää tulimereen.
Lily ja James lausuvat ne toisilleen, ja puf, molemmat kuolevat.
Ja sitten on tietysti kaikkein traagisin tarina, Jazzin ja Redin tarina. Maailman epätodennäköisin, kieroin, ja sopivin pari päätyy lopulta yhteen, kiitos Jazzin rakastettavan kieroilun. He lausuvat toisilleen nuo sanat, ja menevät -ah- naimisiin. Ja sitten alkaa huvi. Ensin kuolee Jazz. Red on tietysti surun murtava, ja miehestä muuttuu ärsyttävä kyynikko, jolta tekisi mieli vääntää niskat nurin. Ja yllätys, sitten Red kuolee. *virn* Tai niin ainakin JOTKUT yhä uskovat.
Kaikkihan nuo ovat täysin fiktiivisiä hahmoja. Mutta minä vain aloin miettimään, että miksi ihmeessä nuo sanat on sanottava vähän ennen kuin kuolee? Voi herranjestas, on sille parempiakin paikkoja keksitty.

Ja sitten päästäänkin illan toiseen aiheeseen. Rakkaustarinoihin.
Tässä tulee lyhyesti: Miksi KAIKKI epätodelliset ihmiset saavat sellaisen, mutta minä en? on uskomattoman haikeata lukea jotain, tai katsoan jotain, jossa tälläinen tapahtuu. Onhan se tietysti pörröisen ihanaa, ja suusta pääsee väkisinkin muutama "aww", mutta se on vain niin epäreilua. Miksei sellaista ole oikeasti?

*naur* Joo, siinä se oli. Menenkin tästä katselemaan FFX:ää, ja samalla käyn tsekkaamassa, josko jotain hyvää olisi tapahtunut roolipelissä. Ehkäpä he ovat viimeinkin bannanneet minut ulos...